Maailmoja avaamassa

Kauniita kasvutarinoita, haastavia tunteita, rohkeaa heittäytymistä, uuteen sopeutumista, innostunutta aktiivisuutta, itsensä ylittämistä. Tämä blogipostaus kuvaa ensimmäisen viikon kokemuksia Maltalla opettajien (Henna & Ville) näkökulmasta.

Opiskelijoiden ryhmävaihtoa Maltalle lähdettiin suunnittelemaan jo vuonna 2019. Koronapandemia iski kuitenkin juuri, kun ensimmäinen suunniteltu ryhmä oli lähtökuopissa keväällä 2020. Toivoa oli pidetty yllä siitä asti ja henkilöstöllä oli ollut aikaa hioa näkemystään matkan päämääristä. Vaihdon aikana oli tarkoitus tutustua maltalaiseen kulttuuriin ja yrityselämään sekä toki hioa kielitaitoa. Syvimmäksi tavoitteeksi nousivat ajan mittaan kuitenkin niin kutsutut pehmeät taidot, joilla tarkoitetaan esimerkiksi luovuuteen, sopeutuvuuteen, ongelmanratkaisuun ja viestintään liittyviä taitoja. Lopulliseen matkaohjelmaan valikoitui toimintaa, joissa osallistujat pääsivät kokeilemaan omia rajojaan sekä luovuuttaan.

Matkustustaitoja (8.11.2022)

Bussikyytimme Huittisista Helsinki-Vantaan lentoasemalle starttasi tasan klo 1 sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Kaikki olivat saapuneet sovitusti hyvissä ajoin paikalle, eikä kenenkään opiskelijamme mukaan ehtimistä tarvinnut jännittää. Ensimmäinen matkaetappimme linjurin kyydissä taittui mukavasti odottavan innostuneissa, joskin aamuöisen raukeissa tunnelmissa.

Kentälle saavuimme suunnitellusti hyvissä ajoin kolmen jälkeen. Marssimme terminaaliin tekemään check-in:iä ja luggage drop:ia. Check-in uusilla automaateilla ei ollut täysin ongelmaton kokemus, sillä laitteet eivät helposti tunnistaneet passeja, check-in-prosessit keskeytyivät selittämättömiin virheisiin eikä tulosteitakaan saatu joka kerralla ulos. Sinnikkyydellä ja automaatista toiseen vaihtamalla saimme kuitenkin kaikille matkaliput ja matkatavaratarrat tulostettua, jonka jälkeen marssimme lähes jonottomaan turvatarkastukseen. Turvatarkastus oli uudistunut varsin mukavaksi asiakaskokemukseksi: läppäreitä yms. digilaitteita tai nesteitä ei tarvinnut purkaa repusta, eikä juomapullojen sisältöjä tarvinnut enää tyhjentää. Turvatarkastuksen jälkeen sovimme opiskelijoiden kanssa kokoontuvamme portilla hyvissä ajoin ennen boardingia. Tässä välissä oli hyvä käydä kahvilla ja todeta alkumatkan sujuneen mukavasti.

Lentomatkamme tapahtui Münchenin välilaskun kautta. Moni matkalaisemme pääsi kokemaan ensimmäisen lentomatkansa ja pääsimme perille Müncheniin pienistä ilmakuopista huolimatta mukavasti ja ajallaan. Münchenissä oli sopivan väljä vaihtoaikataulu ja ehdimmekin syödä kevyesti lentojen välissä. Tämän jälkeen lähdimme toiselle lentosiirtymälle, joka sekin sujui hienosti auringonpaisteessa Alppien ja Välimeren maisemista nauttien. Pienelle Maltan saarelle laskeutuminen oli hieman jännittävää, mutta alastulo sujui kuitenkin kauniisti.

Noin 12 tunnin matkustamisen jälkeen perillä meitä odotti vielä yhteistyökumppanimme järjestämä kyyditys asuntolamajoitukseemme Birkikaran kaupunkiin. Kaoottiselta vaikuttava liikennekulttuuri hätkähdytti välittömästi. Vasemmanpuoleinen liikenne ja suuret tilannenopeudet tulisivat tulevina päivinä vaatimaan erityistä tarkkaavaisuutta myös jalankulkijoina liikkuessamme. Lyhyehkön ajomatkan jälkeen olimme jo purkamassa laukkujamme ja siirtymässä majoitukseen. Asettumisen jälkeen lähdimme yhdessä etsimään ruokapaikkaa ja löysimme sellaisen isomman kadun varresta noin kilometrin päästä. Suurin osa joukostamme kelpuutti ravintolan ja saimmekin pian tuhdit pastat ja burgerit eteemme. Osa pojista päätti lähteä merta edemmäs kalaan, mutta jokainen löysi kuitenkin lopulta mieleistään evästä. Illalla pidimme vielä pienen yhteispalaverin muun muassa oppimispäiväkirjan tekemisestä. Oppimispäiväkirjan tarkoitus on pysähtyä tarkastelemaan ja jäsentelemään omia havaintoja ja kokemuksia matkan alusta loppuun saakka. Tapaamisen jälkeen kaikki olivatkin valmiita nukahtamaan raskaan reissupäivän jälkeen. 

Päivä oli monelle opiskelijalle täynnä ennenkokemattomia tapahtumia: toiminta lentokentillä ja matkustaminen lentokoneella sekä tietenkin saapuminen uuteen maahan ja tutustuminen sen erilaiseen kulttuuriin loivat pohjan monenlaisille oppimiskokemuksille ja tuntemuksille. Opettajat saivat todeta olevansa erittäin tyytyväisiä varsin ongelmattomasti sujuneeseen matkaan ja esimerkillisesti toimineeseen opiskelijajoukkoon.

Fyysisiä ja aistillisia taitoja (9.11.2022)

Toinen reissupäivä starttasi herätyksellä hyvissä ajoin ennen lähtöämme päivän aktiviteetteihin. Pari opiskelijoista olivat kuitenkin matkapäivän rasituksista niin uupuneet, ettei omaehtoinen herääminen onnistunut. Opettaja tajusi käydä herättämässä heidät vasta, kun bussi oli jo lähdössä. Esimerkillisen nopeasti jo viidessä minuutissa unikeot olivat kuitenkin lähtövalmiudessa ja päivä pääsi kunnolla alkuun. Saavuimme pieneen saaren pohjoispuolella sijaitsevaan Mġarrin kylään, jossa ryhmämme jaettiin kahtia. Toinen porukka meni ensin tutustumaan kahvin valmistuksen ja laadunarvioinnin saloihin, toinen lähti kokeilemaan parkouria. Meille oli siis järjestetty todella kiinnostavat ja erilaiset aktiviteetit, joista oli hieno aloittaa reissun virallinen ohjelma. Parkourissa moni ylitti itsensä kankean alun jälkeen ja opiskelijoissa oli upeaa havaita aitoa liikkumisen iloa, fyysistä taitoa ja rohkeutta. Tällaista normaalissa opiskeluarjessa ei usein pääse näkemään.

Kahvien maistelussa saimme tarkastella monelle tuttua ja arkistakin aihetta aivan uudella herkkyyden ja tarkkaavaisuuden tasolla. Havahduttavaa oli myös todeta, miten opituista aistikokemuksista voi olla vaikeaa päästä yli, vaikka kahvinmaistelun superammattilainen kuinka väittäisi, että oma lempikahvisi valmistetaan kahvipapujen heikkolaatuisimmasta pohjasakasta.

Aktiviteetit päättyivät kahdelta, jonka jälkeen aprikoimme opiskelijoiden kanssa pitkään, kannattaisiko saareen tutustumista varten hommata bussikortit. Päätimme lopulta jättää ne hankkimatta, koska kertamatkat bussilla ovat edullisia ja Uber- sekä Bolt-kyydit järjestyvät tarvittaessa näppärästi ja edullisesti. Myös monenlaisia vuokra-ajoneuvoja oli helposti saatavilla ja retkueemme kaksi jäsentä vuorasivatkin myöhemmin skootterin kulkupelikseen. Opiskelijat taisivat ottaa uudet mahdollisuudet haltuun nopeammin kuin opettajat, jotka mielellään kävelivät niin pitkälle kuin jalat kohtuullisesti kantoivat.

Opettajat olivat erittäin tyytyväisiä päivän antiin: yhteistyökumppanimme oli järjestänyt hienon aloituksen ja opiskelijat olivat aidon innostuneesti mukana toiminnassa. Moni rohkea päivän aikana nähty yksilösuoritus nousi keskusteluissamme esiin useasti myöhempinäkin päivinä.

Kädentaitoja (10.11.2022)

Keskiviikkona suunnistimme Ta'Qalin maalaiskylässä sijaitsevaan savipajaan. Tuotantotilojen yhteydessä oli isohko myymälätila täynnä astioita ja koriste-esineitä. Päivän päätehtävämme oli päästää oma luovuutemme valloilleen ja kirjaimellisesti iskeä kätemme saveen. Käsiemme kautta harmaat savimöykyt muotoituivat lopulta koristeellisen taidokkaiksi astioiksi ja osa opiskelijoista ehti näpertää myös arpakuution itselleen muistoksi. Työmme jäivät savipajalle muutamaksi päiväksi kuivumaan ja odottamaan polttoviimeistelyä. Monet ostivat matkamuistoja myymälästä ja osa nautti lounaan viereisessä ruokapaikassa.

Iltapäiväksi siirryimme pienen elpymishetken jälkeen huoneistomme oleskelutilaan pohtimaan seuraavalle päivälle valmisteltavaa portfoliotehtävää. Monet saivat tehtävänsä valmiiksi opettajien avustuksella heti iltapäivän aikana. Annoimme opiskelijoille myös uutta mietittävää oppimispäiväkirjan työstämiseen.

Oli upeaa huomata, kuinka antaumuksella kaikki opiskelijat lähtivät savipajalla tarttumaan täysin uudenlaiseen luovaan työhön. Saimme työmme pohjaksi demonstraation valmistusprosessista, mutta kaikkia kehotettiin tekemään teoksista oman näköisiä. Tehtävänannossa oli siis juuri sopivasti raameja sekä luovuutta edistävää vapautta. Töistä tulikin lopulta todella upeita ottaen huomioon, että kukaan ei ollut moista käsityöprosessia ennen toteuttanut. Moni opiskelija nosti myöhemminkin savityöt esimerkiksi yhtenä matkan mukavimmista puuhista.

Esiintymistaitoja (10.11.2022)

Torstai alkoi osalla porukastamme reippaalla lähes 5 kilometrin kävelyretkellä maan pääkaupungin Valletan porteille. Olimme varanneet reissuun tarkalleen Google Mapsin osoittamat 58 kävelyminuuttia, mutta jostain syystä marssitahtimme ja navigointitaitomme petti. Olimme perillä melkein 20 minuuttia sovitusta ajasta myöhässä ja häpeillen esitimme pahoittelumme täsmällistä maltalaista aikataulukulttuuria edustavalle Suelle, joka toimi tänään opettajanamme. Suurin osa opiskelijoistamme arvioi onneksi siirtymiskykynsä opettajia paremmin: he olivat siirtyneet Uber-kyydityksellä ajoissa sovittuun paikkaan ja ystävällisesti esittivät alustavat myöhästymispahoittelut opettajien puolesta. Suen maltalaisen ystävällisyyden ansiosta saimme aikataulurikkeemme anteeksi ja kofeiinitankkausten jälkeen päivän virallinen ohjelma pääsi alkuun.

Aamupäivän Sue luennoi CV:n laatimisesta. Puhuttiin paljon itsetuntemuksen merkityksestä ja keskittymisestä olennaiseen. Oivallisena keskustelunaloituksena toimi Baz Luhrmannin kappale Everybody’s Free (to Wear Sunscreen). Mekaanisen suorittamisen sijasta alleviivattiin jälleen pehmeiden taitojen merkitystä työhön hakeutumisessa. Iltapäivällä oli opiskelijoiden vuoro päästä ääneen. Kukin pääsi vuorollaan muun ryhmän eteen esittelemään eilen laatimansa portfolion. Jokaisen opiskelijan osalta on kehuttava rohkeaa astumista ulos omalta mukavuusalueelta. Jopa tehtävän laiminlyöneet kolme opiskelijaa saivat muiden edessä puristettua itsestään muutaman sanan, joskaan ilman laiskanläksyä he eivät Suen kynsistä selvinneet. Kokonaisuutena tilanne oli kuitenkin valtavaa rohkeutta vaativa ja kasvattava kokemus varmasti kaikille. Tänään tehtyä työtä tultaisiin myös käyttämään pohjana seuraavan viikon työhaastatteluharjoituksissa.

Virallisen osuuden jälkeen Sue vapautti meidät tutkimaan Vallettaa, josta tytöt näyttivät löytävän shoppailtavaa, pojat seikkailtavaa. Lisäohjelmaa emme opiskelijoille enää illaksi järjestäneet vaan kaikki saivat loppupäivän ajan palautua kuumottavan päivän koetuksista haluamallaan tavalla.

Tunnetaitoja (11.11.2022)

Perjantaina pääsimme tunne- ja viestintätaitojen äärelle eläintenhoidon merkeissä. Vierailukohde oli pieni lammastila saaren pohjoisosassa St Paul's Bayssa. Tilan isäntä otti meidät vastaan viihtyisäksi ravintolatilaksi remontoidussa vanhassa navetassa ja kertoi meille yrityksen taustoista ja tuotteista. Eri päivinä toteutettujen vierailujen yksi tärkeä anti olikin kuulla yrittäjien tarinoita ja ajatuksia. Isännän puhuessa meille tarjoiltiin tilan maukkaita juustoja tomaattikastikkeella valellun leivän kera. Esitelmöinnin ja maistiaisten jälkeen oli vuorossa käytännön osuus. Isäntä esitteli kollegansa kanssa meille juuston tuotantoprosessin lampaan lypsämisestä alkaen. Halukkaat opiskelijat pääsivät itsekin kokeilemaan lypsylaitteiden käyttöä. 

Suurimman huomion varastivat kuitenkin itse tilan eläimet. Lampaista eniten ihastusta herätti pieni karitsa, joka päätyi muutamien syliinkin. Puhuttelevaa kunnioitusta herätti myös komea, miltei 80 kiloinen musta pässi. Lisäksi seuranamme oli kolme tilan koiraa, joista nuorimmainen, pieni pentu vielä, keräsi isoimmat sympatiapisteet. Isännän varsinainen aarre oli kuitenkin hänen komea hevosensa, ruotsalainen ravurieläkeläinen. Eräästä opiskelijasta hehkui rakkaus kavioeläimeen ensisilmäyksellä, eikä aikaakaan, kun hän oli jo noussut ihastuksensa selkään. Kun ruotsalaisruuna oli kuljettanut vielä paria opiskelijaa maatilan pihamaalla, tuntui että päivämme maatilalla oli saanut arvoisensa huipennuksen.

Oli hienoa nähdä, kuinka aktiivisesti opiskelijat jälleen osallistuivat päivän ohjelmaan. Havaitsimme myös, kuinka eläinrakkaita monet opiskelijamme olivat. Lampaat, koirat ja hevonen saivat aimo annoksen hellyyttä osakseen ihanilta opiskelijoiltamme. Vaikutti myös, että maatilavierailun ansiosta moni pääsi lieventämään omaa lemmikki-ikäväänsä.

Iltapäivällä pidimme pienen palaverin hätäeväinemme ennen viikonlopun aloitusta. Opettajien ajanhallintataidot joutuivat koetukselle, kun yritimme optimoida sekä suunnitelmien etenemisen että verensokerin ja yleisen toimintakyvyn. Sovimme palaverissa muun muassa tulevan viikonlopun somepäivitysvastuista ja tuotettavista sisällöistä sekä päivitimme hieman lähestymiskulmaa reissun alussa aloitetun oppimispäiväkirjan työstämiseen. Tämän jälkeen vapauduimme omiin aktiviteetteihimme ja viikonlopun viettoon.

Seikkailutaitoja (12.11.2022)

Lauantaille olimme suunnitelleet retken Maltan pääsaaren pohjoispuolella sijaitsevalle Gozon saarelle, jonne opiskelijat olivat vapaaehtoispohjalta tervetulleita osallistumaan. Saimme mukaamme mukavasti melkein puolet opiskelijoista ja hurautimme Boltilla yhdeksitoista Vallettan satamaan lauttaa odottamaan. Merimatka Gozolle sujui express-lautalla maisemia ihastellen melko vauhdikkaasti kolmessa vartissa. Perillä tuumasimme hetken, tutustummeko saareen hop-on-hop-off-bussin vai Boltin kyyditsemänä. Äänet jakautuvat ja osa porukasta nousi bussin kyytiin, osa lähti meidän opettajien seurassa Boltilla saaren pääkaupunkiin Victoriaan. Kello oli nyt 12 ja neljäksi tulisi ehtiä takaisin paluulautalle.

Kaupunkiin päästyämme ensimmäinen tehtävä oli löytää ravintoa. Pienen googlettelun jälkeen löysimme itsemme reppuretkeläisiksi varsin fiinistä teatteriravintolasta. Jouduimme myös odottamaan melko kauan, mutta saimme kuitenkin rahoillemme maukasta vastinetta. Pitkähköksi venähtäneen lounastauon jälkeen oli jo kiire päättää, mitä haluaisimme nähdä saarella. Epävakaa keli ajoi meidät varustautumaan sadetta vastaan ja hieman aikaa kului sopivien suojavarusteiden etsintään. Lopulta suuntasimme pienen kävelymatkan päässä sijaitsevaan Cittadella-linnoitukseen, jota pidetään yhtenä saaren päänähtävyyksistä. Vaikka aikaa kohteen tutkimiselle ei ollut enää jäljellä kuin tunti, koimme kuitenkin löytäneemme jälleen kerran jotakin kiehtovan erilaista ja mielenkiintoista. Aikamme linnoituksen muureilla upeista maisemista ja maltalaisesta historiasta nautittuamme oli jälleen hypättävä Boltin kyytiin ja suunnattava takaisin satamaan. Palattuamme Vallettaan kiitimme toisiamme hienosta retkipäivästä ja jatkoimme seikkailua kukin tahoillamme.

Rohkea ja itsenäinen uuteen tutustuminen olikin yksi matkamme tavoitteista. Opiskelijoita ei paljonkaan tarvinnut tähän kannustaa, vaan heti ensimmäisistä päivistä alkaen kaikki lähtivät innokkaasti kartoittamaan uutta ympäristöään. Keskusteluissamme opiskelijoiden kanssa oli kiehtovaa kuulla, millaisia oppimiskokemuksia, havaintoja ja tuntemuksia opiskelijat olivat kohdanneet tutustuessaan itsenäisesti maltalaiseen elämään ja kulttuuriin. Meidän kaikkien onneksi opiskelijat ovat ansiokkaasti avanneet näitä kokemuksia myös omissa blogiteksteissään.

Luopumisen ja kiitollisuuden taitoja (13.11.2022)

Opettajien vaihto tapahtui viikonlopun aikana. Kirsi ja Pirita olivat aloittaneet matkantekonsa aikaisin lauantaina vuorokauden vaihteen tienoilla. Pitkän reissupäivän jälkeen puolen päivän maissa he olivat lopulta saapuneet Maltalle. Olimme suunnitelleet pienen tervetuliaisyllätyksen kollegoillemme: ohjeistimme heidät astumaan illan suussa asuntolalta Boltin kyytiin. Itse odottaisimme heitä Vallettassa kaupungin suurenmoisen suihkulähteen luona, heidän edes tietämättä mihin auto heidät tarkalleen ottaen kuljettaisi. Suunnitelmamme toteutui täsmällisesti ja odotettuna ajankohtana pöllämystyneet kollegamme astuivat ulos kyydityksestään suoraan syleilyymme sateisen dramaattisessa, iltavalaistuksessa kimaltelevassa miljöössä. Onnellisen jälleennäkemisen jälkeen kävimme syömässä laadukkaaksi toteamassamme, kaupungin muurin reunalla sijaitsevassa Rampila-ravintolassa ja jaoimme kollegoillemme kuulumiset kuluneen viikon tapahtumista.

Sunnuntaina oli vahdinvaihdon viimeinen vaihe: meidän oli nyt jätettävä opiskelijat Kirsin ja Piritan turvallisiin käsiin ja aika palata takaisin kotimaahan kaihoisin mielin. Hyvästelimme kollegamme ja opiskelijamme ja aloitimme kotimatkan lukemattoman monta mahtavaa kokemusta rikkaampana. Totesimme kotimatkallamme viikon sujuneen monelta osin odotukset ylittäen. Kiitos siitä kuuluu ennen kaikkea mahtaville opiskelijoillemme, jotka osallistuivat, mukautuivat, syventyivät, innostuivat ja laittoivat itsensä likoon ennennäkemättömällä tavalla! Koko matkan motivaattorina on ollut luoda edellytyksiä uusille kokemuksille, jotka avaavat maailmoja ja mahdollisuuksia. Oli mahtavaa saada olla kanssanne uusien oivallusten äärellä. Yhdessä on kestetty hankaliakin tunteita, oltu epämukavuusalueella, innostuttu, onnistuttu ja iloittu. Kaikki ovat olleet mukana omalla tavallaan. Olette upeita persoonia, oli etuoikeus tutustua aivan uusiin puoliin ja kykyihin teissä yhteisen retkemme aikana!

Kiitollisin terveisin, 

Henna ja Ville