Täällä meidät toivotti tervetulleeksi PALMUPUUT, aurinko ja 20 astetta lämpöä. Suurin shokki oli kuitenkin autoilukulttuuri korkeine ajonopeuksineen ja kapeine kujineen JA se hiton terminaalin itse vetävä vessa! Sydänkohtaus numero 1!
Kun meidän oppaamme toi meidät asunnollemme ja matkalla ihailimme arkkitehtuuria. Se on niin simppeliä ja aurinkoisen kellertävää rosoista kiveä, joka saa aikaan komean vaikutelman ja huomio kiinnittyy heti yksityiskohtiin.
Kun saimme tutustuttua asuntoomme ja purettua matkalaukut, lähdimme ensimmäisenä suunnistamaan ruokapaikkaan. Aivan järkyttävä nälkä, koska olimme viimeksi syöneet pienet leivät Saksan terminaalissa. Päädyimme syömään Stanjata Caféssa,jossa oli laaja valikoima ja hintaluokka oli aikalailla samaa kuin Suomessa. Ruoka oli todella maittavaa ja suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!
Kahvilaruokala oli pieni, kotoisa ja lämpimän rustiikkinen pieni kahvila vilkkaan kadun varrella. Mutta sisälle astuessaan aika tuntui pysähtyvän ja kiire loppui siihen.
Ruuan jälkeen lähdimme suuntaamaan Welbee's ruokakauppaan ostamaan viikon ruuat ja VETTÄ!
Maltalla ei valitettavasti suositella juotavaksi hanavettä, koska sen puhtaudesta ei voi mennä takuuseen vanhan vesiverkoston takia.
Kun tunnin kuluttua pääsimme ulos 3 kerroksisesta ruokakaupasta, jossa onneksi iloisesti autettiin hukassa olevia turisteja, alkoi 2 kilometrin tappotaival takaisin asunnolle ruokakassien kera. Mehän ei mitään takseja oteta, kun köyhiä opiskelijoita ollaan! Nyt kävellään!
Matkalla tulikin jo keskusteltua paikallisten asukkaiden kanssa, koska naureskellen katsoivat kikattavaa tyttöjoukkiota painavine kantamuksineen. Meilläkin alkoi jo ruuvit putoilemaan, kun noin 36 tuntia putkeen oltu hereillä.
Huomenna meillä onkin ensimmäinen ''koulupäivä'' Easy Job Bridgen, Suen kanssa!
-Mona, Jenni, Piia ja Emma
Comments
Post a Comment